Etusivu » Ajankohtaista » Tiedotteet ja uutiset » Tiedotteet ja uutiset 2017 » Tavanomaisessa ympäristössä asuminen auttaa rikoskierteestä irtautumisessa

Tavanomaisessa ympäristössä asuminen auttaa rikoskierteestä irtautumisessa

Julkaistu 20.2.2017

Tavanomaisessa ympäristössä asuminen tukee rikoskierteestä irtautumista. Tärkeintä ovat kuitenkin motivaatio muutokseen sekä henkilön sitoutuminen muutoksen työstämiseen. Tämä käy ilmi Rikosseuraamuslaitoksen julkaisemasta lisensiaatintutkimuksesta.

Yhteiskuntatieteiden lisensiaatin Jenni Mäen Tampereen yliopistosta sosiaalityön ammatillisten erikoistumisopintojen lisensiaatintutkimuksena valmistunut työ Leimattuja, lainsuojattomia ja tulevaisuuden rakentajia – Tarinoita rikosseuraamustaustaisten asunnottomuudesta tarkastelee sitä, minkälaisia merkityksiä tavanomaisessa asuinympäristössä asuminen saa rikos- ja asunnottomuustaustaisten henkilöiden elämässä. Näitä merkityksiä peilataan vasten henkilöiden elettyä elämää asunnottomuuden ja rikosten tekemisen aikana. Tutkimusta varten on haastateltu kymmentä rikosseuraamustaustaista henkilöä, jotka ovat asumispalveluhankkeen kautta saaneet vuokra-asunnon tavanomaisesta asuinympäristöstä. Tutkimuksen keskiössä on haastateltujen tuottama identiteettipuhe.

Tutkimustulosten perusteella rikoskierteestä irtautumisessa eli desistanssiprosessissa ensisijaista on rikostentekijän oma motivaatio ja muutoksen työstämiseen sitoutuminen. Asunto tavanomaisessa asuinympäristössä on keskeinen desistanssiprosessin etenemisen mahdollistava tekijä. Asunto tukee henkilökohtaista vastuunottoa ja mahdollistaa rauhalliset olosuhteet, joita identiteetin muutostyö edellyttää. Asunnon hankkimisessa tarvitaan apua, sillä rikostaustaisten ja asunnottomuutta kokeneiden on usein vaikea saada asuntoa tavallisilta vuokramarkkinoilta. Lisäksi tarvitaan psykososiaalista tukea asumiseen ja muuhun elämänhallintaan. Desistanssiprosessi vaatii toisella tavalla toimimisen pitkäjänteistä opettelua, kuten rutinoituneesta rikosmyönteisestä ajattelusta poisoppimista sekä tavallisen arjen asioiden hoitamiseen liittyvien seikkojen haltuunottoa. Keskeistä on, että rikoskierteestä irtautuva löytää sellaiset itseä yhteiskunnassa kiinnipitävät tekijät, jotka tukevat prosessin etenemistä. Näitä voivat olla asunnon lisäksi esimerkiksi perhe, päihteettömyys tai mielekäs päivätoiminta, kuten työ, kuntoutus tai opiskelu.

Mäki toteaa tutkimuksessaan, että yhteiskunnan on annettava uudenlaisen identiteetin rakentamistyötä tekevälle henkilölle mahdollisuus nähdä itsensä myös jonain muuna kuin päihdeongelmaisena tai entisenä rikollisena. Asiaan voidaan panostaa esimerkiksi asumissosiaalisessa tukityössä. Tutkimus osoittaa, että asunto yhdistettynä asumisen tukeen tarjosi haastatelluille mahdollisuuden nähdä tulevaisuuden valoisana ja sellaisena, johon on itse omilla toimillaan mahdollisuus vaikuttaa.

Mäki esittää, että rikos- ja asunnottomuuskierteestä irtautumiseen motivoituneille turvattaisiin konkreettinen mahdollisuus oman elämän haltuunottoon tavanomaiseen asuinympäristöön sijoittuvassa asunnossa. Pelkkä asunto ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös psykososiaalista työtä asumisen ja elämähallinnan tueksi.

Mäki, Jenni (2016): Leimattuja, lainsuojattomia ja tulevaisuuden rakentajia. Tarinoita rikosseuraamustaustaisten asunnottomuudesta. Lisensiaatintutkimus. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2017. Tutkimus on luettavissa Rikosseuraamuslaitoksen verkkosivuilla.

Lisätietoja: yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Jenni Mäki, p. 050 358 1792